Karl ja Anna elelivät 1790 luvulla Kauniaisten kylän Pöllön ja Köyrän tilalla. Vuoden 1797 katselmuksessa Karl kirjattiin jalkaväen korpraali Karl Rask.

Vuonna 1791 puolet henkirakuunarykmentistä muutettiin kevyeksi jalkaväeksi ja puolet jääkärijoukoiksi. Tällöin ratsutilalliset vapautettiin rakuunahevosten ja -varusteiden ylläpidosta, ja vastineeksi tuli suorittaa ns. hevosvakanssimaksu viljana tai rahana. Vuonna 1792 rykmentin jalkaväkijoukoista muodostettiin erillinen kevyt jalkaväkipataljoona, jota vuodesta 1805 alkaen kutsuttiin ratsutilapataljoonaksi.

Ruotusotilaat varamiehiä lukuun ottamatta osallistuivat usein kruunun määräämiin työkomennuksiin, joista tyypillisimpiä olivat linnoitusten, viinanpolttimoiden, ja puustellien korjaus- ja rakennustyöt sekä koskenperkaukset. Työpäivät olivat 10 tunnin mittaisia, ja komennuskauden jokaiselta päivältä kruunu maksoi 8 hopeaäyriä. Työkomennuksilla oli usein muonitus heikkoa, ja toisinaan sotilaat toivat mukanaan kotikylälleen kulkutauteja.

Heinäkuussa 1791 Porin rykmentistä komennettiin 50 miestä, yksi korpraali ja 15 miehen erillinen komennuskunta Hämeenlinnaan. Lokakuussa komennuskunnasta kotiutettiin korpraali ja seitsemän miestä. Porin rykmentistä komennettiin lisäksi 20 miestä Porvooseen ja 30 miestä Helsinkiin. Vuoden 1791 lopusta alkaen Porin rykmentti vapautettiin työkomennuksista kahdeksitoista vuodeksi. Kun ruotusotilaat näin luopuivat työkomennusvelvoitteestaan, heidän palkasta tuli vastedes pidättää kruunulle enintään kaksi riksiä. Pidätys ei kuitenkaan tuohon aikaan ollut sotilaalle merkittävä menetys.

Ruodun 57 varamiehenä oli vuonna 1793 Mikko Rask ja ruodun 58 Antti Svahn.

Kallelle ja Annalle syntyi seitsemän lasta:
• Karl Henrik Haarakallio, "Mylly-Kalle", syntyi 24.7.1781 Suoniemellä, k. 11.2.1858 Ruovedellä. Ruoveden rippikirjoihin hänen syntymäajakseen kirjattiin virheellisesti 20.7.1777. Hän muutti 19.5.1814 Suoniemeltä Ruoveden Kärkelään, josta myöhemmin läheiseen Sahin torppaan. Vaimo Liisa Tuomaantytär, s. 7.7.1783, k. 17.2.1867 Ruovedellä. Heillä oli seuraavat lapset:
o Ulrika, s. 16.7.1810 Ruovedellä. Muutti 28.12.1850 pois Ruovedeltä.
 Cecilia, s. 1836 Ruovedellä.
 Wilhelmiina, s. 14.5.1847 Ruovedellä, k. 9.5.1849 Ruovedellä.
o Maria, s. 3.1.1813 Ruovedellä.
o Anna Lisa, s. 15.10.1817 Ruovedellä. Mies Juha Juhanpoika, s. 1812. Sahin torppari Karl Henrikin jälkeen.
 Selma, s. 31.10.1840 Ruovedellä.
 Efraim, s. 30.12.1842 Ruovedellä.
 Emilia, s. 30.5.1845 Ruovedellä.
 Mooses, s. 6.9.1848 Ruovedellä.
o Johan Isaac s. 2.8. 18XX Ruovedellä, kuollut pienenä Ruovedellä.
o Eva Juliana, s. 28.2.1821 Ruovedellä, k. 1904 Mies Iisakki Eerikinpoika Paronen, s. 1815, k. 1871. Heillä oli 6 lasta, joista yksi oli Juho (Janne) Heikki Paronen, s. 1855, k. 1935.
o Karolina s. 20.5.1825 Ruovedellä. Mies renki Israel Aukustinpoika, s. 5.10.1823 Ruovedellä. Perhe siirtyi Sahin torpalta Ruoveden Mäkelän 1850-luvulla.
 Maija Stina, s. 22.7.1844 Ruovedellä.
o Ester s. 20.5.1825 Ruovedellä. Siirtyi Pispalaan 1840-luvun alussa.
o Johan Henric, s. 24.2.1828. Siirtyi Taipaleeseen 1840-luvun lopussa.
• Anna Rask, syntyi 10.9.1784 Suoniemellä, kuoli yskään ja haudattiin 29.1.1786 Suoniemellä.
• Maria Rask, syntyi 2.11.1786 Suoniemellä. Hänen puolisonsa oli sotilas Mikko Rask, kts. Juuret > Rask-Hakala.
• Johannes Rask, syntyi 13.6.1791 Suoniemellä, työskenteli Mikko Ståhlstenin lampuotina ja avioitui Mikko Mikonpoika Raskin sisaren Maria Mikontytär Ståhlstenin, s. 5.9.1779 Mouhijärvi.

He muuttivat Mouhijärvelle Kairilan kylän Horolan taloon vuonna 1813, josta edelleen Karkkuun 2.1.1822. Karkussa Johannes toimi Sation torpparina. Heillä seuraavat lapset:
o Juha Kustaa, s. 24.9.1813 Mouhijärvellä.
o Maria Ulriikka, s. 1.7.1815 Mouhijärvellä.
o Iisakki Immanuel, s. 15.8.1817 Mouhijärvellä.
o Immanuel, s. 31.1.1819 Mouhijärvellä, k. 5.11.1826 Karkussa.
• Iisakki Rask, syntyi 13.6.1791 Suoniemellä, muutti Tottijärven Teiskoon vuonna 1814, josta ilmeisesti Karkkuun 15.11.1815.
• Kustaava Rask, syntyi 15.2.1796 Suoniemellä, muutti Mouhijärvelle vuonna 1814.
• Antti Rask, syntyi 16.3.1798 Suoniemellä, kuoli 29.1.1806 punatautiin.

Kallelle myönnettiin eläke sekä taloudellista apua 19.6.1804, jolloin hän jo sairasteli. Eläkkeen suuruus oli 3.5 riksiä vuodessa, jos sotilas ei ollut sodan tai komennusten aikana loukannut itseään. Loukkaantumisen vakavuus vaikutti eläkkeen suuruuteen, sillä lievästi loukkaantuneen eläke oli 5 riksiä, vakavasti loukkaantuneen eläke 10 riksiä ja niiden, jotka olivat menettäneet sodassa käden ja jalan tai tulleet muuten täysin invalideiksi, eläke oli 15 riksiä vuodessa.

Karl osallistui vielä Porin Malmilla 5.-21.6.1804 pidettyyn 17-päiväiseen rykmentinkokoukseen muiden ruotusotilaiden tavoin.

Kalle myönnettiin myös ero sotilaspalveluksesta 19.6.1804 pääkatselmuksessa. Eron sai vain erityisen painavasta syystä, kuten esimerkiksi vanhuus ja siihen liittynyt sairaus. Sotilaan erotessa tai kuollessa tuli komppanianpäällikön toimituttaa katselmus. Kallen ei tarvinnut maksaa ns. henkirahaa, koska vuodesta 1802 lähtien kaikki vähintään 18 vuotta kruunua palvelleet ja alle 50-vuotiaina eronneet saivat henkirahasta verovapauden.

Sotilastorppa ei tavallisesti kulkeutunut isältä pojalle. Jos ruotumies raivasi ja rakensi torppansa itse, niin hänelle jäi sotilaan ammatista eroamisensa jälkeen elinaikaiset nautintaoikeudet viljelyksiinsä sekä torppaan. Oikeudet koskettivat usein myös leskiä, muttei jälkikasvua, jolloin ruotusotilaiden pojilla ei ollut mitään etua jatkaa isänsä ruodussa. Leskiäkin vain siinä tapauksessa, etteivät he avioituneet uudelleen.

Karl Rask kuoli sydänkohtaukseen 49-vuotiaana 14.4.1805. Sodassa saatu urhoollisuusmitali tuli miehen kuoltua palauttaa takaisin sotakollegiolle, mutta korvauksena tästä perillisille myönnettiin mitalin arvoa vastaava rahasumma.

Ruotusotilaiden lesket olivat heikohkossa asemassa. Jos ruotutalojen kanssa ei oltu sovittu siitä, että leski saisi jäädä torppaan asumaan miehensä kuoltua, hänen tuli kohtuullisen ajan kuluessa lähteä torpasta. Kruunulta saatu korvauskin oli vähäinen, esimerkiksi vuonna 1795 leskenavustus vaihteli 12 ja 32 killingin välillä.

Kallen leski Anna Rask eli pitkän elämän. Hän kuoli Karkun Hiedan kylässä liki 94-vuotiaana 24.4.1854.

Mainos

fincact