Mikko Rask
- Tietoja
- Kategoria: Rask-Hakala
- Julkaistu: 24.05.2015 17:40
- Kirjoittanut Jarmo Hakala
- Osumia: 3742
Porin Kuninkaallisen jalkaväkirykmentin Suoniemen Kauniaisten ruodun nro 57 kevyen jalkaväen sotamies Mikko Mikonpoika Rask syntyi 10.3.1783 Mouhijärvellä. Hän oli kotoisin Mouhijärven Vestolan kylästä, jossa hänen isänsä, Mouhijärvellä 1.2.1752 syntynyt ja 30.3.1824 kuollut Mikko Erkinpoika Ståhlsten, työskenteli kylänseppänä ja äitinsä, Mouhijärvellä 12.3.1740 syntynyt ja 1815 kuollut Valpuri Matintytär, piikana. Mikko Raskin isoisä oli Vestolan kylän Korkeamäen torpan torppari ja sotilas Erik Ståhlsten ent. Höök, s. 13.5.1728 ja k. 27.7.1807 Tyrväällä ja isoäiti Valpuri Matintytär, s. 12.4.1731 Mouhijärvellä.
Mikolla oli yksi häntä nelisen vuotta vanhempi sisar, Maria Mikontytär, joka syntyi 17.10.1779 Mouhijärvellä, joka myöhemmin avioitui Mikon vaimon veljen kanssa.
Nuoruusvuotensa Mikko työskenteli isänsä apupoikana pajalla, jossa hän oppi hyödyllisiä kädentaitoja. Kylänsepän paja oli paikka, jossa vaihdettiin kuulumisia ja kerrottiin tarinoita, senaikainen uutistoimisto. Kartanot työllistivät seppiä, jotka takoivat raudasta esim. hevosenkenkiä, rekien osia, työkaluja jne.
Tekstissä olevat ruotusotilaan elämästä kertovat lainaukset ovat peräisin Jari Niemelän väitöskirjasta Tuntematon ruotusotilas. Ruotsinajan lopun ruotuarmeijan miehistön sosiaalinen ja taloudellinen asema Satakunnassa. Historiallisia tutkimuksia 157. Suomen historia, 1990.
Mikko Raskin liittymisajankohta Porin rykmentin kevyeeseen jalkaväkeen on vielä hämärän peitossa. Sotilaaksi ryhtymistä edesauttoi varmaan se, että hänen isoisänsä oli ollut sotilas. Joka tapauksessa hän oli 14.11.1803 varamieskirjanpidon mukaan Suoniemen pitäjän Kauniaisten ruodun 57 varamiehenä ja tuolloin hänen sukunimensä oli jo Rask. Sotilasrullista selviää se, että aikuisena miehenä Mikko oli pituudeltaan 168-173 cm, erään merkinnän mukaan 5 jalkaa ja 8,25 tuumaa (173 cm) ja toisen merkinnän mukaan 11 korttelia ja 2 tuumaa (168 cm). Normaalikokoinen mies siis tuohon aikaan.
Tuohon aikaan Porin rykmentin kevyeen jalkaväen tavoitevahvuus oli tuolloin 64 miestä. Vaihtuvuuden takia 9 ruotua oli täyttämättä ja 5 varamiehelle myönnettiin ero palveluksesta. Varamiehenä toimimisesta sai kruunulta vaaterahaa.
Mikko työskenteli Suoniemellä Kuljun kartanon paroni Johan Reinhold Mellinin (isäntänä 1785-1807) legorenkinä (legodräng = talonpojan palvelija) ainakin vuosina 1803-1805.
Mikko Raskin liittymisajankohta Porin rykmentin kevyeeseen jalkaväkeen varamieheksi on vielä hämärän peitossa. Joka tapauksessa hän oli 14.11.1803 varamieskirjanpidon mukaan Suoniemen pitäjän Kauniaisten ruodun 57 varamiehenä ja tuolloin hänen sukunimensä oli jo Rask.
1800-luvun alussa Porin rykmentin kevyeen jalkaväen tavoitevahvuus oli 64 miestä. Vaihtuvuuden takia 9 ruotua oli täyttämättä ja 5 varamiehelle myönnettiin ero palveluksesta.
Karl Rask kuoli 14.4.1805, jolloin ruotu 57 jäi tyhjäksi. Seuraavassa rykmentin rekrytointitilaisuudessa 7.2.1806 Mikko Rask hyväksyttiin tuohon ruotuun, johon hänet kirjattiin 20.3.1806. Edellisenä syksynä 25. - 28.9.1805 Mouhijärven Tupurlassa pidettyyn rykmentinkokoukseen ei täten Raskin ruodusta 58 osallistunut kukaan.
Ruotukomppanioissa sukunimet olivat yleensä aika lailla ruotuun sidottuja, ja ruotuun otettu uusi sotilas sai usein edeltäjänsä sukunimen. Myös sotilas saattoi itse pystyä vaikuttamaan nimivalintaan.
Ruotusotilas yleensä jatkoi edeltäjänsä torpan asumista ja viljelyksien hoitoa. Tällöin virastaan eronnut sotilas joutui lähtemään sotilastorpastaan, ellei ruotu ollut sopinut sen kuuluvan sotilaan elinaikaiseen hallintaan. Sotilaan kuoltua tämän leski ja lapset joutuivat muuttamaan sotilastorpasta. Usein sotilaat pyrkivätkin rakentamaan itselleen oman torpan ja raivaamaan omia viljelyksiä, jotka olisivat turvana vanhoilla päivillä palveluksesta eron jälkeen.
Mikko muutti Mouhijärvelle Hermalan kylän Kyönään 20.4.1806, josta edelleen Suoniemen Kauniaisiin 31.12.1806.
Mikko Raskin sisar ja vanhemmat muuttivat hänen perässään Suoniemen Kauniaisiin 9.2.1807. Mikko ja Maria avioituivat Suoniemellä 4.10.1807.
Mikko Mikonpoika Raskin puoliso Maria Rask syntyi 2.11.1786 Suoniemellä Kauniaisten kartanon mailla, jossa hänen tammikuussa 1756 syntynyt isänsä Karl Heikinpoika Rask toimi varamiehenä ja hänen 16.10.1760 Lempäälässä syntynyt äitinsä Anna Yrjöntytär tämän rouvana. Maria Raskin sisarussarja oli:
• Karl Henrik Haarakallio, syntyi 24.7.1781 Suoniemellä, muutti 19.5.1814 Suoniemeltä Ruoveden Kärkelään. Vaimo Liisa Tuomaantytär. Lapset Ulrika, s. 16.7.1810 ja Maria, s. 3.1.1813. Ruovedellä syntyi Anna Lisa 15.10.1817, Johan Isaac 2.8. 18XX, k., Eva Juliana, s. 28.2.1821 Karolina ja Ester, 20.5.1825, Johan Henric, s. 24.2.1828. Sahi 1831-1835 -rippikirjassa.
• Anna Rask, syntyi 10.9.1784 Suoniemellä, kuoli yskään ja haudattiin 29.1.1786 Suoniemellä.
• Maria Rask, syntyi 2.11.1786 Suoniemellä.
• Johannes Rask, syntyi 13.6.1791 Suoniemellä, työskenteli Mikko Ståhlstenin lampuotina ja avioitui Mikko Mikonpoika Raskin sisaren Maria Mikontytär Ståhlstenin kanssa 18.12.1812. He muuttivat Mouhijärvelle Kairilan kylän Horolan taloon vuonna 1813.
• Iisakki Rask, syntyi 13.6.1791 Suoniemellä, muutti Tottijärven Teiskoon vuonna 1814.
• Kustaava Rask, syntyi 15.2.1796 Suoniemellä, muutti Mouhijärvelle vuonna 1814.
• Antti Rask, syntyi 16.3.1798 Suoniemellä, kuoli 29.1.1806 punatautiin.
15.3.1807 Porin Kuninkaallisen Rykmentin vahvuus oli seuraava (otteita sotilasasiakirjoista):
• 2 everstiä
• 2 majuria
• 9 kapteenia
• 29 Soubaltern upseeria
• 52 aliupseeria
• 16 Spelpå Stat
• 984 korpraalia ja sotilasta
• 452 varamiestä
Korpraalien ja sotilaiden 1025 vakanssista oli yhteensä 41 täyttämättä. Varamiesten 512 vakanssista oli 60 täyttämättä. Muut paikat oli täytetty. Vastaavasti Porin Kuninkaallisen Rykmentin Ratsutilapataljoonan vahvuus oli seuraava (otteita sotilasasiakirjoista):
• 1 majuri / päällikkö (chef)
• 4 kapteenia
• 20 Soubaltern upseeria
• 20 aliupseeria
• 8 Spel på Stat
• 500 korpraalia / sotilasta
• 250 varamiestä
Korpraalien ja sotilaiden 500 vakanssista oli yhteensä 15 täyttämättä. Yksi Spel på Stat -vakanssi oli täyttämättä. Varamiesten 250 vakanssista oli 34 täyttämättä. Muut paikat oli täytetty.
Suomalaiset joukot osallistuivat Toiseen Pommerin sotaan, mutta vasta sen loppuvaiheessa. Porin rykmentin kenttäpataljoona kokoontui kesällä 1807 Lauttakylässä, josta se siirtyi Hangon kautta laivalla Saksaan. Rykmentissä oli mukana yhteensä 600 miestä. Suomalaiset kärsivät tappioita kokonaisuudessaan vain muutaman miehen verran, Porin rykmentti ei miehistötappioita kokenut. Sota päättyi jo syyskuun alkupäivinä samana vuonna 1807, ja lokakuussa sotilaat pääsivät palaamaan kotiseuduilleen.[JaN05]. Mikko Rask saattoi olla rykmentin mukana.
Suomen Sodan alussa Porin rykmentti sijoitettiin kenttäarmeijan ensimmäiseen prikaatiin.[JaN05]
Porin Kuninkaallisen rykmenttipataljoona osallistui seuraaviin taisteluihin (otteita sotilasasiakirjoista):
• 24.2.1808 Kuusjoki 1.
• 24.2.1808 Mullom
• 18.4.1808 Siikajoki 1., 2. ja 3.
• 27.4.1808 Revonlax
• 24.6.1808 Kokkola (Nykarleby) 1., 2. ja 3.
• 14.7.1808 Lapua 1., 2. ja 3.
• 29.7.1808 Bötom 1.
• 30.7.1808 Paljakka Måssa 1.
• 10.8.1808 Kauhajoki 1., 2. ja 3.
• 20.8.1808 Ömåssa 2.
• 28.8.1808 Numjervi 2.
• 29.8.1808 Lappfjärd 1., 3.
• 1.9.1808 attaqm i Kauhajoki 3.
• 10.9.1808 Nedre Härmä 2.
• 13.9.1808 Jutas Kokkolan vieressä, 1., 3.
• 24.2.1809 affären vid Mullom vid gränsen och jägare compagniet vid Revolax
• 27.4.1809 2. dessutom Vesilax Companiet affärer vid Revolax Uleåborg län
Pataljoonia olivat: 1. eli Henkipataljoona, 2. eli Everstiluutnantin pataljoona ja 3. eli Ratsutilapataljoona, 4. Majurin komppania (affären vid Mullom, vid gränsen), 5. Jääkärikomppania (vid Rexolax), 6. Vesilahden komppania. Otteita sotilasasiakirjoista:
1. Pataljoona: Kuuskoski Retråiten från Salo, y:d: affäiren vid Siikajocki i affäirerne vid Lappo, Bötom, Paljacka Måssa, Kauhajocki, Lapfjerd och Jutas; 8:Hg
2. 2. Pataljoona: Retråiten från Salo, och y:d: affäiren vid Siikajocki, affäirerne vid Lappo, Kauhajocki, Ömassa, Numjerfvi och Härmä, 6:Hg. Dessutom Wesilax och Jägar Compagn affäiren vid Revonlax
3. Retråiten från Salo, och s.d. Affäiren vid Sijkajocki, affäirerne vid Lappo, Kauhajocki och Lappfjord, ytterligare attaqmn i Kauhajocki, samt affäiren vid Jutas, 6.H. Dessutom Majorens Compagnie affäiren vid Muttom.
Utom ofvannemnde affäirer, deltog hela Regementet uti affäiren vid Nykarleby och 1. samt 3. bataillonerne förfölgde, Fynden till Munsala. Dessutom bevistat mänsfaldige mindre krigs tillfällen, och Fyndtligheter, som jämt under Armeens Långa och svåra retråiti inträffade.
Sotaan osallistuneista Porin rykmentin sotilaista noin puolet palasi takaisin kotiinsa. Loput joko kuolivat tai katosivat tiettymättömiin. Koska katoamiset johtuivat pääasiassa siitä, että sairaita ja haavoittuneita sotilaita jouduttiin perääntymisvaiheissa jättämään rintamalle, kadonneiden voidaan tulkita menehtyneen. Täten karkeasti ottaen voidaan päätellä, että joka toinen sotaan osallistunut menehtyi rintamalla.
Suomen Sodan päätyttyä Venäjän voittoon keisari Aleksanteri I määräsi, että ruotusotaväki tuli pitää hajalla toistaiseksi ja että miehistölle tuli maksaa eläkkeitä Ruotsin vallan aikaisten asetusten mukaan. Eläkkeitä tuli järjestää myös sodan aikana kuolleiden aliupseerien ja miesten leskille sekä lapsille.
Mikko Rask siirtyi neljän muun henkikomppanian sotilaan mukana Raaheen 26.9.1808. Hän joutui siellä sairaalaan, mutta palasi takaisin miesvahvuuteen (muonitusvahvuuteen) kahden muun sotilaan kanssa 7.10.1808. Mikko ilmeisesti palasi takaisin sairaalaan, koska palasi uudestaan miesvahvuuteen 12.12.1808. Hän kuitenkin menehtyi vain 25-vuotiaana 29.12.1808.
Sotamies Mikko Mikonpoika Raskin kuoltua Suomen Sodassa Maria Kaarlentytär Rask jäi yksin sotilastorppaansa vastasyntyneen Mikko-lapsensa kanssa. Suomen Sodan sotilaiden leskillä oli mahdollisuus hakea kahdeksan hopearuplan suuruista eläkettä. Kahdeksan hopearuplan avustus oli kuitenkin hyvin vähäinen eivätkä kovinkaan monet lesket sitä saaneet.
Vuonna 1815 Maija eli itsellisenä, mutta torpalla oli uusi torppari, Antti Rask. Seuraavana vuonna 2.11.1816 Maria avioitui vuonna 1794 syntyneen entisen (jalkajääkärin) sotilaan Immanuel Juhanpoika? Lindströmin kanssa. Heille syntyi Suoniemellä kaksi lasta, Iisakki 27.9.1817 ja Taavetti 11.8.1820. Perhe muutti vuonna 1822 Hämeenkyröön, josta Maija palasi leskenä takaisin Kauniaisten kylään vuonna 1838. Taavetti muutti Suoniemen Urmian kylän Hurstin taloon rengiksi, josta löysi morsiamensa. He muuttivat Pirkkalan Haaviston kylään 25.11.1844 kahden lapsensa kanssa. Torpparin poika, guldsmed lärl. Iisakki Immanuelinpoika Lindström muutti Tampereelta Pirkkalan Haaviston kylään 13.8.1857 ja takaisin Tampereelle 19.11.1857.
Ståhlstenit muuttivat takaisin Mouhijärvelle Korolan taloon 31.10.1813.