Vihtori ja Hilma Vuorisen pojanpoika, majuri, lentäjä, kirjailija, käsikirjoittaja ja yrittäjä Toivo Olavi Oskari (Topi) Vuorinen syntyi 3.9.1918 Vaasassa. Hänen isänsä Oskari Vuorinen oli lähtöisin Kauvatsalta ja äitinsä Hilma s. Haavasoja Nakkilasta. Topin isä Oskari oli töissä Vaasan ruotsinkielisessä tyttökoulussa vahtimestarina. Oskarin perheen lapset kävivät oppikoulua. Oskari valmisti vahtimestarin työnsä ohella huonekaluja, veisti veneitä ja rakensi omakotitalon. Perheellä oli huvila Vaasan saaristossa.

Luja maanpuolustustahto ja kaipuu taivaalle syntyi Topille jo nuorena poikana kotikaupungissaan Vaasassa. Siellä hän osallistui monien muiden kouluaikaisten harrastustensa ohella sekä lennokki- että ilmailukerhoon. Nuorena poikana Topi liittyi mukaan partiotoimintaan ja edelleen Vaasan Suojeluskunnan Poikaosastoon vuosina 1933- 1934. Varsinaiseen suojeluskuntaan hän kuului 1936-1939.

Harrastuksista ilmailukerho vaikutti Topin tulevaan elämään kaikista eniten, sillä ilmailukerhon vetäjä innosti Topia hakeutumaan ilmavoimiin. Ilmailureserviupseerikoulun (Ilm-RUK9) oppilas Vuorinen aloitti Kauhavalla kesäkuussa 1939. Koulutus kesti puoli vuotta, minkä jälkeen sitä täydennettiin vielä yölentokoulutuksella alkuvuodesta 1940. Tämän jälkeen koulutus jatkui kadettikurssi 24:llä. Etunimensä Toivo Vuorinen muutti virallisesti Topiksi, miksi häntä kutsuttiin.

             

Kuva 1. Topi (keskellä) käy läpi lennon tapahtumaa Into Mäkisen (vas.) ja Pirre Heikkisen kanssa. Kuva 2. Topi Moranen ohjaamossa.

Rintamakomennuksen Topi sai heinäkuun lopussa 1941 Lappeenrannan lentokentälle, josta Lentolaivue 14 teki rintamalentoja Kannaksen suuntaan Fokker D.XXI -koneilla. Komennuksesta ilmoittanut laivueenkomentaja Kurimo toivotti nuorelle luutnantille paljon onnea ja jatkuvaa hengissäpysymisen taitoa. Ja sitä tarvittiin, sillä käytössä olleet Fokkerit ja myöhemmin Moranet olivat vastustajan valtakalustoon kuuluneita Migejä, Tsaikoja ja Lageja huonompia.

Yksi mieleenpainuvimmista tapauksista, joista Topi kertoi, tapahtui hänelle - nuorelle luutnantille - 13.8.1941. Topille ei ollut määrätty lentovuoroa, ja hän seisoskeli katselemassa toisten lähtöä. Ohi rullasi luutnantti Ala-Panulan kone, ja samassa kuului huuto: "Topi, ota tuo kone tuolta!" Käsi osoitti FK-113:a. "Mennään suojaamaan tulenjohtolentoa! Me odotamme sinua kentän yläpuolella!" Kahta kertaa ei Topia tarvinnut pyytää, vaan vimmatun juoksun jälkeen hän jo istui ohjaamossa. Käynnistettäessä moottoria siitä pöllähti savua, mutta kiire toisten perään oli kova. Topi veti koneen irti maasta, ja samassa moottorissa paukahti kolme kertaa. Ohjaamoon tuli tummaa savua, ja kierrokset heittelivät laidasta laitaan. Lento oli hervotonta, mutta lopulta Topi pääsi laskuliukuun. Moottori sammui, ja pomppaavan laskun jälkeen kone pystähtyi kentälle - ehjänä.

Lentueenpäällikkö ei kuitenkaan ollut tyytyväinen: "Kuulkaas luutnantti, minä lensin samalla koneella eilen, ja se kävi moitteettomasti. Luutnantti taitaa pelätä sotalentoa!" Lennolla oli jännitys nostanut Topille hien pintaan. Nyt hikeä nostatti kiukku. Kasvot alkoivat punoittaa ärtymyksestä: "Herra kapteeni, minä en pelkää lentämistä, koska se on minulle halutuin asia elämässäni. Lentämäinen ja sotalennot erityisesti." "Kuulkaas luutnantti, teidän käytöksenne..." Samassa oveen koputettiin ja sisään astui sotilasmestari Virtanen, mekaanikkojen vanhin. "Kone 113, jolla luutnantti Vuorinen aikoi lähteä, siihen oli apumekaanikko vahingossa pumpannut polttoainetta väärästä tynnyristä." Topi oli joutunut lentämään Fokkeria autobensalla korkeaoktaanisen lentobensan sijasta.

Topille lentäminen oli parasta, mitä nuoren miehen elämässä oli, ja vihollista ammuttaessa ei tähdätty lentäjään, kollegaan, vaan viholliskoneeseen.

Alkusyksystä 1941 Lentolaivue 14 siirtyi Suulajärven lentokentälle Kannakselle, josta tiedustelulennot suuntautuivat muun muassa Leningradin ilmatilaan. Myöhemmin syksyllä laivue siirrettiin Tiiksjärvelle Itä-Karjalaan.

Kuva 3. Topilla 100 lentoa täynnä 11.8.1942. Sadatta lentoa juhlistettiin siten, että pilotti seppelöitiin sadannen lennon kranssilla.

Torjuntataisteluiden alkaessa jo laantua 1.8.1944 Topi oli väliaikaisella komennuksella Värtsilässä Moranelentueensa kanssa HLeLV 28:n tukena. Odottaessaan lentoon pääsyä hän haavoittui ohjaamoon lentäneestä sirpaleesta. Sirpale repi sekä lentäjänpäähineen että päänahan auki. Haavoittuminen oli onneksi lievä: komennus - tai lupa - takaisin lentämään tuli heti ensihoidon jälkeen. Viimeisen jatkosodan lentonsa Lentolaivue 14 lensi syyskuun 3. päivänä 1944. Loka-marraskuussa Topin lentue lensi vanhoine Moraneineen Pohjois-Suomen suuntaan, jossa käytiin lyhyt ilmasotaretki entistä aseveljeä vastaan yhdessä HLeLV 28:n Mörkö-Morane -lentueen kanssa. Lokakuussa lentue teki vielä pari tiedustelulentoa, mutta sitten tuli siirto Rissalaan ja sotalennot olivat Topin osalta päättyneet.

Topi Vuoriselle kertyi sotalentoja ansioluettelon mukaan 267. Tilastoihin hänelle merkittiin yksi vahvistettu pudotus heinäkuulta 1944. Tuolloin koneena oli Morane ja kohteena Bell P-39 Airacobra. Todennäköisesti pudotuksia oli enemmän kuin yksi, mutta ne jäivät todistamattomina pois tilastosta.

Hän siirtyi 17.3.1945 Ilmavoimien Esikuntaan kirjoittamaan Suomen Ilmavoimien historiaa jatkosodan ajalta. Projekti kesti lokakuuhun 1945 saakka. Rauhan tultua Valvontakomissio rajoitti Ilmavoimien toimintaa, eikä Topi päässyt lentämään. Hänelle myönnettii ero Ilmavoimista 7.10.1945. Ura jatkui siviilissä yrittäjänä ja "kirjoittelijana" - Topi ei pitänyt itseään kirjailijana, vaikka hän muutaman seikkailukirjan kirjoittikin.

Kirjailijana hän käytti nimimerkkejä Topi Tuisku ja Osmo Pata.

              

Kuvat 4-5 ovat Topi Vuorisen eli "Topi Tuiskun" etu- ja takannet dekkarikirjasta "Kolauta kohtuullisesti".

Topi Tuisku -nimellä Topi Vuorinen kirjoitti novelleja 1940-luvun lukemistolehtiin, kuten Outsiderin eli Aarne Haapakosken toimittamaan Salaiseen Salkkuun ja Marton Taigan eli Martti Löfbergin päätoimittamaan Mustaan Kuuhun. Uransa viimeisen kirjan, pokkarina ilmestyneen Kolauta kohtuullisesti -dekkarikirjan vuonna 1970. Radiokuunnelmia hän kirjoitti 1942-1945. Tunnetuimpia näistä kuunnelmista on ainakin vuonna 1946 esitetty Taikamatto. Lentotarinoista ovat ainakin Lentueen päällikkö Jug-Tsing (Musta Kuu 1945), Lentäjä ei saa rakastua (Musta Kuu 1945) sekä Lentosirkuksen mysteerio (Salainen Salkku 1944), jossa oli myös dekkariaineksia. Puhtaita rikoskertomuksia olivat Naamioitu murhaaja (Salainen Salkku 1944) ja Sir Morrisonin kadonnut tytär (Salainen Salkku 1945). Käärme koneessa (Salainen Salkku 1945) -kirjan voisi humoristisesti ajatella ennakoineen muutama vuosikymmen etuajassa elokuvaa Snakes On a Plane.

Vuonna 1948 ilmestyi kaksi Topi Vuorisen kirjaa. Salanimellä Osmo Pata ilmestyi vihkona painettu 60-sivuinen Sannan suudelma, jonka julkaisi kustantamo nimeltä Kirjamylly. Toinen kirja oli poikakirja Petturien perässä, joka ilmestyi Otavan Poikien seikkailukirjastossa.

  

Kuva 6 on kuva kirjan Sannan suudelma kannesta ja kuva 7 kirjasta Petturien perässä.

Topi Vuorisen kirjoittaminen väheni kun liike-elämän kiireet ja muut harrastukset, kuten esimerkiksi tennis, veivät kaiken ylimääräisen ajan. Lentäminen oli hänelle aina se kaikista kiinnostavin asia. Topi pääsi vielä kertaamaan Ilmavoimiin vuonna 1956. Tuolloisesta kertausharjoituksesta lentäjä sai lausunnon: "Nopea reagointikyky, johdonmukainen, siveellisesti ryhdikäs." Topi Vuorinen oli sotilaslentäjäklubi Pilvenveikkojen perustajajäseniä. Majuriksi Topi Vuorinen ylennettiin Itsenäisyyspäivänä 1968. Vapaa-ajan lentämistä hän harrasti Cessnalla aina vuoteen 1970, ja vielä vuonna 1991 hän aloitti lentolupakirjan suorittamisen. Yhdessä opettajan kanssa hän pääsi viimeistä kertaa lentämään ultrakevyellä vuonna 2002, 83-vuotiaana.

Kuva 8. Topi vielä kerran taivaalle ultrakevyellä 2002.

Topi pysyi partiolaisena läpi elämänsä.

Topi eli pitkän elämän. Ja hän todella eli sen, täysillä. Hänen elämästään voisi kirjoittaa romaanin tai useamman*). Topi Vuorinen kuoli 28.2.2015 Helsingissä 96-vuotiaana. Topi Vuorinen palveli isänmaataan jatkosodassa taistelulentäjänä. Hänelle järjestettiin muistotilaisuus Helsingin Hietaniemen kappelissa 27.3.2015, ja sitä kunnioitti Hornet-hävittäjä lentäen Helsingin Seurasaaresta Hietaniemen yli. Lennosta vastasi Satakunnan lennosto.

Kuva 9: SA-kuva Topista.

Lähteet:

• Suomen Sotilas 4/2015 (Jarkko Puuperä, Eeva Olsson)
• Eeva Olsson.
• Vaasan Metsäveikkojen kirjajulkaisu "Sota -aika partiopoikien kokemana 1939-1944"
• Juri Nummelin: "Unohdetut kirjailijat 2", 2007

*) tarinan koostaneen Jarmo Hakalan tulkinta.