Vuonna 1788 syttyi Ruotsi-Suomen ja Venäjän välille ns. Kustaa III:n sota, joka kesti pari vuotta. Ruotumiehille kutsu sotaan tuli toukokuussa 1788. Suomen pääarmeija keskitettiin Helsinkiin, johon lähti myös Porin jalkaväkirykmentti. Se, jolle Raskin Karl toimi varamiehenä, lie kuollut tai sitten sotaan muuten tarvittiin täydennysmiehiä, koska Karl aloitti palveluksensa varsinaisena ruotusotilaana vuonna 1789 ja osallistui Kustaan sotaan Porin kuninkaallisen jääkärirykmentin mukana. Siirto reserviläisestä varsinaiseen palvelukseen aiheutti yleensä sukunimen muutoksen, niin myös Karlin kohdalla. Sukunimi Abbor vaihtui Raskiksi. Kun Karl siirtyi sotilaaksi ruotuun 58, Kauniaisten ruotuun 57 otettiin varamieheksi eräs Jaakonpoika Abbor 5.6.1790.

Porin Rykmentti osallistui seuraaviin taisteluihin:
• 2.8.1788 Brackila
• 31.8.1788 Bamböle
• 1.5.1789 Anjala
• 10.6.1789 Pihlajanlahti
• 11.6.1789 Kyrö i Savolax
• 13.6.1789 Poronsalmi
• 15.6.1789 öfvergången af Kymmene Elf vid Värälä
• 16.6.1789 Pihlajanlahti
• 19.6.1789 Poronsalmi
• 21.6.1789 Kilpakoski
• 30.6.1789 Wiala Bro. Retråiten från Pumala till Jorois
• 2.7.1789 Liikala
• 7.7.1789 Magum/Atlagum å Skogsby Batterier
• 18.7.1789 - ” -
• 21.7.1789 Parkumäki
• 21.7.1789 Retråiten öfver Anjala Bro, af Kymmene Elf
• 22.7.1789 Recognouringen och affäiren vid Wärälä
• 23.7.1789 Wärälä vid dess återlagande
• 24.7.1789 Pirttimäki
• 8.8.1789 Wärälä
• 21.9.1789 Retråiten från Kymmene
• 9.10.1789 Låitåselda, till sjöss och lands
• 29.4.1790 Walkiala
• 8.5.1790 Puumala
• 15.5.1790 Sjöflaget vid Friedrichshamn
• 3.6.1790 Flottans utratt från Björckö
• 9.6.1790 Sjöslaget vid Svensksünd och Korkiansarij

Moni sotilas sai taisteluissa vammoja. Myös Karl Rask haavoittui. Hän sai vaikean vamman oikealle puolelle lantiotaan. Vakava haavoittuminen ei kuitenkaan välttämättä merkinnyt palveluskyvyn menettämistä, eikä uutta miestä näin ollen yleensä otettu ruotuun vakavasti haavoittuneen tilalle.

Itse taistelut Kustaa III:n sodassa aiheuttivat vähemmän tappioita kuin kulkutaudit. Erään arvion mukaan Porin rykmentin aliupseereista ja sotamiehistä kaatui 241 miestä, 207 miestä haavoittui ja 495 miestä kuoli tauteihin. Menetykset olivat ankaria, sillä lähes kolmannes rykmentistä kuoli sodan aikana [JaN05].

Kustaa III:n sodassa Raskin Karl palveli kruunua kunniakkaasti ja vuonna 1789 taistelukentällä hänelle ojennettiin ansioistaan urhoollisuusmitali. Olisiko mitali voinut tulla siitä, että hän pelasti jonkun hengen kuten Runebergin tarinoissa Konowin?

Sodan jälkeen 13.6.1791 Raskin Karlille myönnettiin korpraalin arvonimi ja sotilaan palkka. Korpraalin asema oli sotilaalle ensimmäinen mahdollinen porras mihin yletä, mutta oli kuitenkin aika yleistä, että korpraalin vakanssit olivat säätyläisten hallussa. Merkittävin syy tähän oli se, että yleensä jopa korpraaliksi ylennyskelpoiselta sotilaalta edellytettiin ruotsin kielen taitoa. Korpraaliksi yleneminen oli melko vaikeata; 1700-luvun loppupuolella vain noin 2 % Porin rykmentin tavallisista sotamiehistä yleni korpraaleiksi.

On siis todennäköistä, että Karl Rask osasi puhua ruotsia. Tällöin hänellä ja Konowilla olisi ollut yhteinen kieli, jolla keskenään väittelivät, "jankkasivat", kuten Runebergin runossa kerrotaan. Konoweiden äidinkieli mitä todennäköisimmin oli ruotsi

Mainos

fincact